Mikä voisikaan olla ihanampaa kun oli niin kuuma kesä, kun nyt sataa. Eilenkin päästiin kaikki yläkertaan emännän kanssa kuuntelemaan sateen ropinaa. Sen tahtiin olikin sitten mukava koisia.
Sadepisaroita on myös mukva ottaa kiinni ikkunoista, mutta kun ne vierivät vain siellä toisella puolella huijaten kissoja.

Lenkillekkään ei sateella kyllä tee mieli, sitten täytyy vain tyytyä purkamaan energiat sisällä kunnon ritoloilla. Tuo pikkumies Sirius taas pitää huolen siintä, että yölläkin täytyy jonkun meistä nousta ylös pitämään sille vähäksi aikaa juttuseuraa. Ei se Sirius nyt sitten niin kamala olekkaan samaa sukuahan se on kuin Nemokin ainekin puheiden perusteella.