Mikä ei olisi ihanampaa,
kuin takkatulen ääreen nukahtaa.
Ulkona kun sataa ja tuulea tuivartaa,
osaa sitä omaa kotia enemmän arvostaa.
Kukapa ei voisi kissaa rakastaa.

No johan mulla tuo runosuoni vähän pääs sykkimään. Mutta on se vaan ihanaa nautiskella lämmöstä oman immeisen sylissä.
Huomiseksi pukkas keikkaa, minä pääsen kuulemma taas jonnekkin päiville eli kyläilemään mukavan kissa tädin luo. Eli saan kasa päin silityksiä ja kehuja, sekä pääsen haistelemaan uusia tuoksuja! Ja minä saan olla huomion keskipiste.
Olinhan minä silloin Hyvinkään näyttelypäivän jälkeen ylppäreissäkin ja kaikki vain ihalivat kuinka upeasti käyttäydyin, kun valtasin niiden ihanan ison ja peehmeän soffan. Sain pummattua silloin pari kurkun palaakin ihailijoilta.
Mutta nyt täytyy taas mennä tuonne takan ääreen loikoilemaan ennen kuin paikka menee..

Niin ja tää kuva on viime syksyltä.
sysmisu.jpg