Mikä ei olisi ihanampaa,
kuin takkatulen ääreen nukahtaa.
Ulkona kun sataa ja tuulea tuivartaa,
osaa sitä omaa kotia enemmän arvostaa.
Kukapa ei voisi kissaa rakastaa.
No johan mulla tuo runosuoni vähän pääs sykkimään. Mutta on se vaan ihanaa nautiskella lämmöstä oman immeisen sylissä.
Huomiseksi pukkas keikkaa, minä pääsen kuulemma taas jonnekkin päiville
eli kyläilemään mukavan kissa tädin luo. Eli saan kasa päin silityksiä
ja kehuja, sekä pääsen haistelemaan uusia tuoksuja! Ja minä saan olla
huomion keskipiste.
Olinhan minä silloin Hyvinkään näyttelypäivän jälkeen ylppäreissäkin ja
kaikki vain ihalivat kuinka upeasti käyttäydyin, kun valtasin niiden
ihanan ison ja peehmeän soffan. Sain pummattua silloin pari kurkun
palaakin ihailijoilta.
Mutta nyt täytyy taas mennä tuonne takan ääreen loikoilemaan ennen kuin paikka menee..
Niin ja tää kuva on viime syksyltä.
lauantai, 14. lokakuu 2006
Kommentit