Niin ihan aluksi täytyy selvittää, että Siriuksella ei mitään hätää ole vaan Nemollahan se pissitulehdus olikin. Sen sai emäntä selville suurelle salapoliisityöllä. Nemo sitten kävi aamulla ell, se oli siellä nähnyt monta koiraa ja niitä tervehtinyt, mutta ne olivat kuulema vain pelänneet. Antibioottikuurin se sai samaa kuin Tyyne ja kipupiikin, jonka Nemo otti häntä pystyssä silmät kiinni kehräten, näin huvittaen ell ja hoitajaa. Kuulema unelmapotilas.
Mutta nyt sitten Tampereen tapahtumiin.
Matkat menivät mukavasti, tosin aamulla nuo immeiset yrittivät laittaa radiota päälle, me huudettiin Nemon kanssa sitten yhtä aikaa, että nyt se mölytoosa kiinni ja menihän se.
Paljon oli mielenkiintoista puuhaa, yksi parhaista oli kyllä kaniagilityn seuraaminen, suoraan häkistä oli aitiopaikat radalle. Minä en edes agilityradalla käynyt kun emäntä antoi minun nukkua ja ottaa rennosti. Täytyyhän prinsessa saada nukkua ruhassa tyynyn alla lämpimässä.
Tuomari oli sama kuin viimeksi. Kovasti se musta tykkäsi kehui ja puski mua, niin ja vetkutti paljon. Mä sille selitin sitten, ettei ehkä noin kovasti tarvi mua vatkuttaa siinähän menee pian maha sekaisin. Sitten se sanoikin, mulle että kissassa pitää ollakkin luonnetta, no sitähän musta löytyy kyllä tarpeen tullen. Kovasti se ihastui mun kroppaan, kun olen niin lihaksikas ja kaunis, upeat mittasuhteetkin se sanoi minun omaavan. Tulin upeasti toiseksi häviten vain maailman voittajalle. :)
Joko kohta ollaan perillä vai vieläkö ehtii nukkumaan..
Jaa että kohta on mun vuoro mennä tuomarin luo
Vai, että mä tulin toiseksi tätä mieltä mä olen asiasta...
Kommentit