Mikä kumma siinä siis on, että oli odotus sitten mikä tahansa se odotettava aika tuntuu tosi pitkältä. Kuten joskus tuntuu ikuisuudelt että kala tai liha sulaa syömiskelpoiseksi, tai että emäntä nousee sängystä ylös antamaan aamupalaa. Viel kauemmin tuntuu kestävän kesän odotus tai kesällä talven odotus. Kesäs on ihanaa lämmin sää, ihana vihreä nurmi, pikuiset ötiäiset joita on mukava jahtailla. Talvella taas on mukavaa kulkea umpihangessa ja loikkia lumihiutaleiden perässä, onhan se mukavaa käpertyä lämpimään makuupussiin nukkumaankin.
 Mutta miks se odotus tuntuu niin pitkältä, eiks se aika vois kiirehtiä, et se kiva juttu tulis pian.
Hmm..Olispa jo kesä.. Mutta nyt on iltapalan aika, johan sitä onkin odotettu koko ilta...