Tänään me saatiin matolääke yöks. Kiitos Nemon me koko jengi saatiin kun emäntä on päätellyt, että sillä saattaisi olla matoja, no kerran se vain kirpaisee. Nemo kun sai yksi päivä hiirulon valjastellessa kiinni ja kuten asiaan kuuluu söi kunnon luomu lounaan sitten ulkona.
Emäntä on hurrannut, kun Nemo on tajunnut vihdoin, että laatikolla käyminen on taas mukavaa. Kyllä se aiheuttikin emännäll pään vaivaa.
Ihanina kesäpäivinä mikään ei voita ulkoilua. Mutta aina välillä me ei päästä samaan aikaan kun emäntä haluaa välillä viedä meitä poikia yksittäin vähän pidempiä lenkkejä. Pah kyllä me osattaisiin mainiosti mennä aina yhdessä. No jotain se sanoo, että meiltä ei tosiaan ole sitä napanuoraa katkaistu.
Mä olen kehittänyt hyvän tyylin ikkunanpesu tyyliksi emäntä sitä sanoo. Tai sittne kun vieraat lähtee osaan mä nätisti vilkuttaa kun vain emäntä näyttää käsimerkin niin minä totta kai tottelen.

 
Tosin aina me ei päästä kumpikaan ulos kun emäntä puuhastele semmoisia askareita, että silloin me oltaisiin tiellä. Silloin me yhdessä kysytään, että joko joko, me päästäisiin ulos..


Nemo osin käskee aina ottamaan vaan sääli ilmeen enkä mä mukamas saisi kuopia ikkunaa.


Sitten kun pääsee ulos pitää juosta itsensä ihan läkähdyksiin, mitä järkeä siinä muuten olisi jos ei ulkona irroittelisi. :)