Tänään me saatiin matolääke yöks. Kiitos Nemon me koko jengi saatiin
kun emäntä on päätellyt, että sillä saattaisi olla matoja, no kerran se
vain kirpaisee. Nemo kun sai yksi päivä hiirulon valjastellessa kiinni
ja kuten asiaan kuuluu söi kunnon luomu lounaan sitten ulkona.
Emäntä on hurrannut, kun Nemo on tajunnut vihdoin, että laatikolla
käyminen on taas mukavaa. Kyllä se aiheuttikin emännäll pään vaivaa.
Ihanina kesäpäivinä mikään ei voita ulkoilua. Mutta aina välillä me ei
päästä samaan aikaan kun emäntä haluaa välillä viedä meitä poikia
yksittäin vähän pidempiä lenkkejä. Pah kyllä me osattaisiin mainiosti
mennä aina yhdessä. No jotain se sanoo, että meiltä ei tosiaan ole sitä
napanuoraa katkaistu.
Mä olen kehittänyt hyvän tyylin ikkunanpesu tyyliksi emäntä sitä sanoo.
Tai sittne kun vieraat lähtee osaan mä nätisti vilkuttaa kun vain
emäntä näyttää käsimerkin niin minä totta kai tottelen.
Tosin aina me ei päästä kumpikaan ulos kun emäntä puuhastele semmoisia
askareita, että silloin me oltaisiin tiellä. Silloin me yhdessä
kysytään, että joko joko, me päästäisiin ulos..
Nemo osin käskee aina ottamaan vaan sääli ilmeen enkä mä mukamas saisi kuopia ikkunaa.
Sitten kun pääsee ulos pitää juosta itsensä ihan läkähdyksiin, mitä järkeä siinä muuten olisi jos ei ulkona irroittelisi. :)
torstai, 16. elokuu 2007
Kommentit