Mä käväisin ulkona ja voi sentään, siellähän oli puihin tullet semmoiset viipottimet, lehdiksi kutsuvat niitä ja ötököitä oli vaikka muille jakaa. En tiennyt mihin suuntaan juosta. Ja vielä kun lisää upeat ruohikot ja lintujen laulut. Aah kyllä se oli kollin korville nannaa!
Ötököistä puheenollen mä tapsin siellä erikoisen ötiäisen, se pelänny mua ollenkaan. Se kiilsi hienosti ja vipelsi vaan menemään.
Niin olisin mä juossu semmosten surisevienkin pörriäisten perässä, mutta emäntä kielsi ja selitti, että ne pistää! Siis mitä, nehän on sitten tosi vaarallisia. Konsultoin asiasta myöhemmin Nemon kanssa ja se kertoi astuneensa viime kesänä semmoisen päälle ja siltä jäi piikki tassuun. Hui, täytyy varoa niitä.
Jahtasin mä yhtä perhostakin kovaa kyytiä ympäri pihaa, voi sentään se vasta oli ihanaa!
Ulkona oli ihmeellisiä jättiämpäreitäkin, mä kurkistelin niihin ja katselin yltäisinkö juomaan, mutta en. Kaikki vesi oli niin syvällä, että siintä olis tullut sukelluskeikka..
Nam, kesä maistuu hyvältä jo nyt!
Kommentit