Äskein oltiin emännän kanssa rauhallisella valjastelu lenkillä ja samoiltiin metsässäkin. Sitten käytiin katsastamassa sateenkaarisillalle muuttaneiden lepopaikat ja jäätiin siihen istuskelemaan ja nautiskelemaan hienosti ilmasta. Sitten ruvettiin emännän kanssa kuuntelemaan kun semmoinen  kolkotus kuului kauempaa, jotakin emäntä selitti, että tuuli tekee tepposiaan. Mä sen kyllä tiesin ettei se mikään tuuli ole vaan jätti paisti. No sit unohdettiin koko juttu kunnes metso lensi parin metrin päähän metelöimään ja alkoi tulemaan kohti. Mä olisin menny sen päälle, kun se tuli uhkailemaan meitä, mutta emäntä kaappas mut syliinsä ja lähti juoksemaan kotiin, onneksi ei kamalan kaukana oltu ja löytyhän emännästäkin vauhtia, on kannattanu mun pitämät treenit. Sillä se vauhti tuli tarpeeseen kun mä kattelin ettei se metso vaan saa meitä kiinni. Nopeesti mentiin sisälle ja se metso jäi mesoamaan pihalle, mutta lensi sitten metsään. Huh huh kyllä riitti jännitystä kerrakseen, nyt ei kuulema vähään aikaan mennä ulos kun se metso varmaan kyttäilee jossain.
Siinä olis ollu paistia kyllä vähäksi aikaa, mutta emäntä teki kyllä oikein kun ei antanu mun hyökätä sehän olis voinu tehdä mulle vaikka mitä. *huoh* Nyt on päiväunet paikallaan..