Minkäs sille teet kun pääset vauhtiin niin sitä ei ihan heti viitsi
pysähtyä. Nyt varsinkin kun mäkin sain oman narun pihalle, jonka
perässä saan itse mennä minne haluan tai siis niin pitkälle kun se naru
antaa myöden. Emäntä toki vahtii meitä poikia ja kuvaa, eikä suinkaan
jätä meitä hetkeksikään yksin. Sitten mennään porukalla sisälle.
Eilen mä olin ekaa kertaa siinä narussa ja emäntä oli satavarma, että
saan hepulin kun huomaan sen narun kulkevan mun perässä, ja pah mä en
ollu moksiskaan vaan olin kuin konkari.
Emäntä hihitteli kun tein makuullani aina käännöksiä siihen suuntaan missä Nemo oli.
Tähän tapaan.
Nyt ei niskat mee jumiin.
Ja ekaa kertaa sain kokea vieheen voiman. Voi pojat, että sen perässä oli kiva juosta ja hyppiä.
Siinä hommassa tuli tosi kuuma.
Onneksi ulkona oli iso kuppi raikasta sadevettä jossa sai tassujakin vilvoittaa jos halusi.
Nemo poika vuorostaan pisti paremmaksi ja nappasi elämänsä ensimmäisen
hiirulon, nokkahiirulon. Hyvin se osas homman heti hiljensi sen j
sitten vasta leikki. Mä en koskaan aiemmin ollukkaan hiruloa, siis
aitoa nähny.
Suuri kiitos vielä kerran L-L, Lealle ja Lululle ihanista valjaista, ne
sopii mainiosti mun väitykseenkin ja nyt pääsen ulkoilemaan Nemon
kanssa kahdestaan!
Sir Sirius Scout ;)
perjantai, 27. heinäkuu 2007
Kommentit