Nyt kun olen kohta kaksi kuukautta popsinut lääkeruokia niin kyllähän olo on ihan erilainen. Niin paljon parempi. Mutta nyt olen alkanut kyllästymään Walthamin raksuihin ja Virbacit on lopussa, nyt tulikin emännälle kiirus tilata yksi säkki Virbacia, että taas jaksan syödä kunnolla. Onneksi on tuota herkku märkäruokaa vaikka muille jakaa.

Tosin eilen sain totaalisen raivarin, kun emäntä syötti minut ensin ja antoi herkku märkäruokaa, no söin nätisti kaiken ja menin pesulle. No mitä vielä se telkesi minut makkariin ja haistoin kuinka ihana liha tuoksui keittiössä ja maiskutus kuului. Minä huusin ja riehuin oven takana, kunnes emäntä lopulta suostui ottamaan minut keittiöön ja antoi pikkuisen palan lihaa minulle. Jotain se sanoi, että pienen palan saan, mutten enempää ja, että tää on vaan mun parhaaksi. Mutta jotenkin sen sekunnin murto-osan otti päähän tää. Opettelin yli viisi vuotta syömään lihaa emännän avustuksella ja juuri kun opin niin en saakkaan syödä sitä. Ei sitä vaan ihan heti tajua. No onneksi emäntä lupasi, että huomenna on kalapäivä ja silloin minäkin saan syödä seitä muiden kanssa. :)

Eilen käytiin emännän kanssa pikaisesti ulkonakin ja mun piti kuulema poseerata nätisti. No yhden kerran suostuin poseeraamaan, sen jälkeen näytin kieltä ja lähdin haistelemaan syksyn tuoksuja. Mutta aika pian me tultiin takas tupaan.




Emäntä huomasi, että mulla hilseilee turkki taas, joten nyt me koko porukka syödään kalaöljy kuuri. Viimeksikin se auttoi kummasti.