Voi sentään oli niin lämmin ja kaunis päivä ja nyt vielä kaunis iltakin. Lisäksi puuhaa on riittänyt, kun me stalkattiin raitahyeenaa.
Viime yönä *huii* vieläkin puistattaa ne huudot mitä metsästä kuului. Ne oli jännän koiramaisen kissamaisia ja välillä aika möreitäkin. Emäntäkään ei tiedä oliko se kettu, ilves, karhu vai mikä elikko, mutta aika iso se oli kun ääntä piisaasi. Se tuntui olevan jotenkin hukassa tai hädissään. Kun kuuli äänen perusteella, että se kulki ympyrää. Olisiko poikanen ollut hukassa vai mikä kumma sai eläimen ääntelemään niin. Se varmaan jää ikuiseksi arvoitukseksi. Mutta se on varmaa, että mustikoita ei metsissämme paljoa ole, eikä tosin emäntä sinne yhdelle apajalle lähdekkään noiden änten ja keväisten karhun karjumisten jälkeen. Mielummin se ostaa vaikka ne mustikat kun menee karhun kanssa kilpasille.
Mua puistatti se huuto jo ihan ikkunasta kuunnellen ja raitahyeenakaan ei meinannut millään menä iltapissille. Ja se jos mikä kertoo paljon.

Heippa raitahyeena tule taas pian meitä katsomaan!
Avahti.jpg?t=1185130765

Niin ja emäntää hiippailee nyt jo yläkertaan sillä on enää 50 sivua jäljellä uudesta Potterista. ;)