Voi sentään oli niin lämmin ja kaunis päivä ja nyt vielä kaunis
iltakin. Lisäksi puuhaa on riittänyt, kun me stalkattiin raitahyeenaa.
Viime yönä *huii* vieläkin puistattaa ne huudot mitä metsästä kuului.
Ne oli jännän koiramaisen kissamaisia ja välillä aika möreitäkin.
Emäntäkään ei tiedä oliko se kettu, ilves, karhu vai mikä elikko, mutta
aika iso se oli kun ääntä piisaasi. Se tuntui olevan jotenkin hukassa
tai hädissään. Kun kuuli äänen perusteella, että se kulki ympyrää.
Olisiko poikanen ollut hukassa vai mikä kumma sai eläimen ääntelemään
niin. Se varmaan jää ikuiseksi arvoitukseksi. Mutta se on varmaa, että
mustikoita ei metsissämme paljoa ole, eikä tosin emäntä sinne yhdelle
apajalle lähdekkään noiden änten ja keväisten karhun karjumisten
jälkeen. Mielummin se ostaa vaikka ne mustikat kun menee karhun kanssa
kilpasille.
Mua puistatti se huuto jo ihan ikkunasta kuunnellen ja raitahyeenakaan
ei meinannut millään menä iltapissille. Ja se jos mikä kertoo paljon.
Heippa raitahyeena tule taas pian meitä katsomaan!
Niin ja emäntää hiippailee nyt jo yläkertaan sillä on enää 50 sivua jäljellä uudesta Potterista. ;)
sunnuntai, 22. heinäkuu 2007
Kommentit