Nyt on ollut vähän liiankin kuumia päiviä. Mutta minä tykkään eniten ihanista kesäaamuista jolloin pääsen emännän kanssa ulos kuuntelemaan luonnon ääniä, syömään tuoretta ruohoa ja löhöilemään emännän kanssa. Voi sentään mikään ei voita sitä.


Uusi ruokavalio on maistunut ihan hyvältä, toinen raksumerkki aiheutti vaan kamalan kutinan mulle, joten syön nyt vain Walthamin raksuja. Märkäruuista en ole kelpuuttanut kuin Kattovitin erikoisruuan. Ruokavalio on myös auttanut jo näkyvästi, emäntä on huomannut, että pissapaakut eivät ole enää nin isoja kuin ennen. Lisäksi en ole enää oksennellut ruuan jälkeen. Enkä ole pissannut väriin paikkoihinkaan kun emäntä teki vielä spesiaali siivouksen vessoihin ja suihku Feliwayta.
Nyt emäntä on laittanut ruokatilauksen Itävaltaan ja pisti juuri lähinnä nuorisoa varten lihatilauksenkin vetämään.

Kesäaamuisin on ihanaa kyllä kun ei kuulu kuin luonnon ääniä, siellä missä minä asuin ennen tänne tuloa kuului jatkuvasti liikenteen melua. Tämä rauhaisa ympäristö sopii minulle mainiosti. Jos entinen emäntäni sattuisi eksymään tänne meidän blogiin niin ovasti lähetän sinulle terkkuja!
 Niin ja jotkut varmaan huomaavat, että olen ilman valjaita liikenteessä. Niin minä saankin, kun pysyn aina emännän vierellä, enkä lähde minnekkään kauas. Oma terassi, kaivon kansi, vesikuppi ja keinu riittävät minulle, välillä sitten kävellään emännän kanssa nurmikolle istuskelemaan ja minä popsimaan heinää.

Paljon kesäpusuja omalle Kirrelleni! <3