Niin minä sain luvan kertoa aluksi päivästä näin kolli näkökulmasta,
tuo Misse neitokainen haluaa itse kertoilla kuulemma sitten päivästä
erikseen. Tiedättehän te nuo neidot. ;)
Aamulla lähdettiin kun oli vielä pimeää kohti näytelmiä. Aluksi
me päästiin ell tädin käsiin ja sen jälkeen odoteltiin, et emäntä sai
sisustettua meidän häkit hienoiksi. Sitten päästiin häkkiin Sirren
kanssa relaamaan ja odottelemaan mitä seuraavaksi tapahtuisi. No ei
aikakaan kun meitä vietiin agilitypaikalle. Voi pojat, että mä olin
sitä kisailua pöydällä kaivannu ja sudinkin radan alussa innosta
tyhjää. Meni sika nopeesti radan harjoituksissa melkein pohja-ajan.
Sirre oli vähän ujompi ja sen vuorol sattu kaamee meteli just silloin,
mut sit se kasas ittesä ja meni nätisti, päästen finaaliin myös.
Sit menikin vähä aikaa nukkuen ja syöden, kunnes pääsiin Jaana
Jyrkisen pöydälle. Mä sen olin viimeks tavannu ihan pikkuisena, mut
aivan yhtä kiva se oli kuin muistinkin jos ei vielä kivempi. Se sitten
kehui mua upean väriseksi, harvinaisen väriseksi kotikissaksi. Vähän
olen vielä junnumainen, mutta niinhä mä vähän olenkin kun enhän mä oo
viel kahta vuottakaan. Niin ja sit mä kättelin sitä niin kuin emäntä
oli opettanu sen tempun, niin se Jaana näytti saman merkin ja totta kai
mä annoin tassua sille. Sille sit emäntä ja Jaana nauroikin. Mulla oli
tosii komee kolli vastassa kaksinkertainen maailman voittaja Romeo!
Joten siksi me oltiinkin emännän kanssa vähän puulla päähän lyötyjä,
kun se valitsi mut parhaaksi. No tiesinhän mä et oon tosi komee, mut
vau , eipä muuta voi sanoa.
Sit menin venaa, et Misse pääs muitten neitojen kaa arvosteluu ja menin
kisaamaan sit parhaan neidon kanssa paneeli paikasta. Se neito oli niin
kaunis, että ansaitsikin voittaa. Vaikka Jaana sanoikin, musta et
käyttäydyin kun mikäkin konkari ja olen niin cooli jäbä. Näin tällä
kertaa.
Lopun aikaa sit koisinkin Sirren kanssa ja välillä poseerasin..
Sirren kaa tehtiin diili, että ei poseerata hyvin ennen kuin emäntä on
käyny hakees mun ruusukkeen ja sit vats pistettäis parast. Niinhän me
sit tehtiinkin.
Niin ja Elli neidolle iso kasa pusuja! Nähdän taas näyttelyissä!
maanantai, 29. tammikuu 2007
Kommentit