"Satama
on ihastuttava tyyssija elämän taisteluihin uupuneelle hengelle.
Taivaan avaruus, liikkuvien pilvien rakennelmat, meren vaihtuvat
väriasteikot, merkkivalojen tuike ovat ihmeen sopiva kuvastin, joka
virkistää silmiä väsyttämättä niitä koskaan. Linjakkaat, takilaltaan
monimutkaiset alukset, joita mainingit viihdyttävästi keinuttavat, ovat
omiaan pitämään mielessä yllä rytmin ja kauneuden tajua. Ja se, jolla
ei enää ole uteliaisuutta eikä kunnianhimoa, hän voi huvitella
salaperäisellä ja ylimyksellisellä tavalla: tarkkailla näkötornissa
maaten tai aallonmurtajaan nojaten, kuinka liikkuvat ne, jotka lähtevät
ja palaavat: ne, joilla on vielä voimaa tahtomiseen ja halua matkustaa
tai rikastua."
(Charles Baudelaire: Pariisin ikävä 1869, suom. Väinö Kirstinä ja Eila Kostamo, Karisto 2000)
Vaan
vielä löytyy Siriukselta uteliaisuutta ja kunnianhimoa, mutta ain
välillä hän itseään huvittelee salaperäisellä ja ylimyksellä tavalla.
Tarkkaillen näkötornistaan maaten kuinka pienet siivekkäät uutta
valtakuntaa suunnittelevat ja kuinka suuremmat töitään tekevät.
Vaik Siriuksen kotisatamasta ei merta eikä järveä näy mutta eloa ei
sieltä puutu. Paljon löytyy matkaajia ja unelmoijia kunhan pitää
näkötornissa silmänsä auki
Kommentit