Niin tää on salainen lahjani. Nuo pojat ei tästä hiirulosta tiedäkkään
kuin mitä ovat vilauksella sitä nähneet. Tämä hiirulo nääs oli vaan
mulle tarkoitettu. Kasvattaja täti sen mulle oli lähettänyt.
Mä voin vannoa, et tää hiirulo ei ole mikään tavallinen. Se tuoksuu
niin hyvälle ja sitä niin mukava kanniskella, pestä ja purra,
painiakkin se osaa. Pojat ei saakkaan tähän hiiruloon tassujansa
laittaa eikä purrakkaan. Se on mun oma hiirulo.
Oon mä sitä yrittäny syödäkin, mutta se maustuu aika pahalle niin
ja emäntä sanoo, että sillä pitää leikkiä nätisti, että se kestää kauan
aikaa. Juu kestäähän se nyt mun leikkejä tosi pitkään kun se on niin
kestävä.
torstai, 28. joulukuu 2006
Kommentit