Niin ihmeitä tapahtuu. Mä olin ihan peloissani, tärisin ja huusin ensimmäisillä ulkoilukerroilla tänä keväänä, mutta kas nyt minä olen utelias ja sangen reipas ulkoilija. Emäntä vaan opetti pikku hiljaa minut ulkoilun saloihin ja Nemo oli apuna myös, opastamassa mua.
Nyt mä uskallankin yksinkin emännän kanssa valjastella ja monesti emäntä on menosaa aikaisemmin sisälle kuin minä.

Mä pistän pari poseerauskuvaa alkupaloiksi. ;)
Ei mulla mitään roikkumahaa ole vaan pitkät maha karvat, nih.




Välillä mä meen vähän sekaisinkin tuolla ulkona kun on niin paljon ihania tuoksuja.


Lentoon valmistautuminen.


Ja Sirius catair on ilmassa