Nyt ette kyllä kamut ihan heti usko, kun mäkään en meinannu silmiäni uskoa kun näin sen möngertävän maassa. Nimittäin lepakon, semmoisen pienen mustan se ryömi eteen päin vain. Mä sitten otin homman asiakseni ja ilmoitin emännälle, että ulkona on nyt kumma otus. Joka kesä poikanen tai kaksi tippuu tuolta pesästään joka on siipirakennuksen yläosassa. Sieltä kuuluu välillä kimeää piipitystä ja iltaisin siipien kohinaa. Saunankin ne sotkee ja välillä pesuhuoneeseen lentää.
Joka tapauksessa, emäntä meni sitten ulos kuvamaan lepakon poikasta ja katsomaan, että se pääsi suojaisaan paikkaan odottamaan iltaa ja emoa. Lepakko kun tekee vain yhden poikasen josta se pitää hyää huolta. Varmasti on nyt jo poikanen emonsa siipien alla turvassa maailman hulinalta.

Tässä mä oon ihan skappina.




On se aika kummallinen otus eikös kamut. Niitä kannattaa kunnioittaa sitä ei koskaan tiedä mitä tautia ne voi mukansa kantaa.


Jotta ei mee ihan liian jännäksi näin yötä vasten ja pistän pari kaunoatar kuvaa mitä emäntä otti pari päivää sitten minusta. Sain poseerata luvan kanssa ilman valjaita hetken.
Kuvat on ommattu Pappa kullalleni! Pusuja! <3 <3