Niin minun oloni on kohentunut huomattavasti nyt kuukauden aikana. Nuo herkulliset lääkeruuat ovat auttaneet. Emäntäkin kehuu kuinka hienosti olen piristynyt ja muuttunu aivan toisenlaiseksi, paljon lempeämmäksi ja ystävällisemmäksi. Niin aamuisin ängen emännän viereen, annan aamupusun ja kehrään niin kauan kunnes emäntä nousee antamaan aamupalaa. Tästä tavasta emäntä tosiaan tykkää. Aikaisemmin kun en oikeastaan koskaan oma alotteisesti alkunanut kehrämään ja nyt kehrään paljon paljon enemmän.

Eilen mä luulin jo, että talvi tulee kun jotain valkoista, satoi, mutta ne olikin onneksi rakeita.




Onneksi aina sateen jälkeen tulee aurinko ja eilen tuli upea sateenkaarikin.


Itseasiassa jos emäntä olisi havahtunut aikaisemmin olisi ollut kaksi aivan täyttä sateenkaarta.


Nuo saksalaiset rotat ovat aivan ihania, eikä ne ole menneet miksikään vaikka kuinka ollaan niitä kuritettu.




Kiitos Kirren ja Vienon ihanan palvelijan, saan maistella ihan uusia märkäruokia ja ne kaikki on olleet semmoisia, että mitään ei ole jäänyt lautaselle. Kiitos vielä kerran vaivannäöstä!
Niin ja tuo upea kultaseni kuva on aitiopaikalla, käynkin sitä aina vähän väliä katsomassa. Pusuja ja haleja omalle Kirre mussukalleni!

Tänään emäntä lupaili, että minä pääsisin agilityäkin menemään. Ollaan pidetty siintä meinaan taukoa, kun emäntä halusi katsoa miten alan kuntoutumaan. Mutta mä olen jo sitä mieltä, että nyt on agilityn aika. Täytyy mennäkkin nykimään emännän punttia, että mennään jo yläkertaan..