Kylläpä tuo sade teki ihmeitä kerrassaan. Ihanan viileä tuli ja nyt pääsi kunnon lenkillekkin. Me mentiinkin emännän kanssa aluksi, ennen kuin se heitti saman lenkin poikien kanssa. Jotain se sanoi, että mä olen ihan mahdoton. Heti kun päästiin ovesta ulos mä loikkasin korkealle, sain sudenkorennon aka lentokoneen kiinnin ja söin sen siltä istumalta. Emäntä ei siinä ehtinyt edes kissaa sanoa. No minkäs sille mahtaa kissalla on kissna vaistot ja mulla aika nopeat sellaiset. Lenkin aikana sitten napsin herkullisi heinäsirkkoja ja emäntä höpöttää jotain, että ei ihan heti mua pussaile.

Here I come..


Tuossa oli viereiset pellot niitetty ja se niitetyn heinän tuoksu on kyllä tosi ihana niin kesäinen. Ja lisäksi nyt näki hyvin vieläkin pidemmäle, kun ei heinä estänyt. Nyt ei ole ollutkaan ketulla tänä kesänä sama aikataulu kuin meillä emännän kanssa. Viime kesänä kettu pomppasi tiellemme kerran jos toisenkin ja loikki joka kerta yhtä lujaa mua karkuun kun puhisin, murisin ja pörhistelin sille niin sitä kettua vietiin kovaa. No mitäs se repolainen on vienyt meidän oven edestä maton ja mummon kengät, se alkoi väärältä perheeltä voroamaan. Nyt se on kai vihdoinkin tajunut, ettei sellaista sovi tehdä. Hih mahtaa siinä muuten joku immeinen saada hepulit jos näkee kengät ja maton jossain suossa. Jos vain sattuu olemaan yhtään mielikuvistusta niin siintähän voisi tehdä vaikkapa Suomi CSI jakson omassa päässään..

Noh mutta nyt täytyy rientää iltapalalle meitä odottaa kuulema herkullinen liha-ateria ja Tyyneä maukas märkäruoka. *nam*