Monen kohdalla pelkkä kissa-agility saa sanomaan " Anteeksi mikä?",
mutta pienen selityksen jälkeen yleensä epätietoisuus muuttuu
kiinnostukseksi. Ja sitten kun lajiin on kiinnostusta se vie mennessään.
Itse uppouduin lajin pariin huomaamattani pienenä tyttönä jo hypytin
silloista Miio kissaa kinkkusuikaleen perässä niin sisällä kuin ulkona,
silloin en edes tienyt mistään kissa-agilitystä. Se vain oli hauskaa
touhua niin minusta kuin kissasta.
Agility maailmaan paremmin tutustuminen alkoi 2006 kesällä, jolloin liityin SAGIK ry:hyn.
Heti elokuussa olinkin Missen ja Nemon kanssa Vantaalla kokeilemassa
lajia. Nemo hullaantui lajiin ja jäi välillä poseeraamaan kuvaajille ja
jatkoi sitten matkaansa. Nykyisin onkin niin, että mitä enemmän yleisöä
sitä nopeammin Nemo menee. Misse tutustui lajiin varovaisemmin, mutta
silti mainiosti, kotosalla usein vietetäänkin ihania agilityhetkiä.
Tärkeintä tässä lajissa kun ei ole kilpailut vaan yhteiset hetket
kissan kanssa agilityn parissa.
Siriuskin on pienestä asti ollut
kosketuksissa agilityyn Nemon johdolla. Pojat yleensä yhdessä
menevätkin kotosalla rataa, tosin välillä yksitellen ettei tule ruuhkaa.
Tyyne rouvakin on uppoutunut agilityyn ja siltä löytyy vauhtia välillä
liikaakin. Vaikka rouva täyttää pian 14 vuotta se ei menoa haittaa.
Kisoihin Tyyne ei koskaan tule, vaan agilityä harrastetaan kotosalla
kirmaten. Tyyne onkin ensimmäisenä paikalla kun esteitä tuodaan
keittiöön.
Kissa-agility onkin mainio tapa antaa kissalle
liikuntaa sisällä, samalla hiukan aivojumppaa ja saalisvietin
toteutusta. Näin kissa kuluttaa energiaansa tapettien repimisen tai
muiden kolttosen sijaan agilityyn. Tosin ei agilityä tarvitse
pelkästään sisällä harrastaa kyllä sitä voi ulkonakin harrastaa
valjastelun ohessa niin talvella kuin kesällä. Talvella esteet syntyvät
vaikkapa lumesta ja parista oksasta . Kesällä taas oksista ja muista
tavaroista mitä vain käsillä on.
Sisällä radan voi tehdä
pahvilaatikoista ym. Itse voi tietysti esteetkin nikkaroida jos taitoa
ja viitsimystä löytyy. Ei tarvitse olla puuseppä tehdäkseen pari
agility estettä.
Meiltä kotoa löytyy pujottelu-, ylitys/hyppy-, alitus-, putki-, rengasesteet. Jotka olen tehnyt isän avustuksella.
Laji käy kaikille kissoille rotuun, ikään tai kokoon katsomatta.
Millä sitten saa kissan innostumaan agilitystä? Toisilla ei tarvitse
mitään ne vain menevät, mutta useimmiten tarvitaan jokin pieni houkutin
toisilla se on huiska, toisilla herkkupala tai silitys. Sen parhaimman
houkuttimen ei löydä kuin kokeilemalla.
Itse olen käyttänyt myös
naksutinta apuna ja sen ollutkin hyväksi havaittu. Aluksi yksi este
kerrallaan opeteltu mitä milläkin esteellä pitää tehdä ja sitten
yhdistelty kaksi estettä ja lopulta neljän sarja.
Mutta pitää
muistaa, että kaikki kissat eivät agilitystä välitä ja sen huomaa kyllä
aika pian, kissaa ei saa missään nimessä pakottaa vaan koko ajan
edetään kissan ehdoilla.
Meillä agilityä ei treenata hikipäässä vaan silloin tällöin otan esteet esille ja mennään esteitä.
Agilityssä päätarkoitus onkin, että niin omistajalla kuin kissala on hauskaa.
Lisätietoja ja mm. tulevat agilitykisat näet Suomen Agility Kissat Ry:n sivuilta.
Tyynen agility video.
Apu-lehden juttu meidän agilityjengistä.
Nemo lumi agilityradalla.
Tyyne näyttää, että agility sopii vanhemmillekkin kissoille.
Nemon tyylinäytettä Messarista. Kuva Jan Nyström.
Siriuksen tyylillä. Kuva Jan Nyström.
Misse kokeilemassa kissa-agilityä Rurokin näyttelyssä 2006.
maanantai, 18. helmikuu 2013