Monen kohdalla pelkkä kissa-agility saa sanomaan " Anteeksi mikä?", mutta pienen selityksen jälkeen yleensä epätietoisuus muuttuu kiinnostukseksi. Ja sitten kun lajiin on kiinnostusta se vie mennessään.

Itse uppouduin lajin pariin huomaamattani pienenä tyttönä jo hypytin silloista Miio kissaa kinkkusuikaleen perässä niin sisällä kuin ulkona, silloin en edes tienyt mistään kissa-agilitystä. Se vain oli hauskaa touhua niin minusta kuin kissasta.
Agility maailmaan paremmin tutustuminen alkoi 2006 kesällä, jolloin liityin SAGIK ry:hyn. Heti elokuussa olinkin Missen ja Nemon kanssa Vantaalla kokeilemassa lajia. Nemo hullaantui lajiin ja jäi välillä poseeraamaan kuvaajille ja jatkoi sitten matkaansa. Nykyisin onkin niin, että mitä enemmän yleisöä sitä nopeammin Nemo menee. Misse tutustui lajiin varovaisemmin, mutta silti mainiosti, kotosalla usein vietetäänkin ihania agilityhetkiä. Tärkeintä tässä lajissa kun ei ole kilpailut vaan yhteiset hetket kissan kanssa agilityn parissa.
Siriuskin on pienestä asti ollut kosketuksissa agilityyn Nemon johdolla. Pojat yleensä yhdessä menevätkin kotosalla rataa, tosin välillä yksitellen ettei tule ruuhkaa.
Tyyne rouvakin on uppoutunut agilityyn ja siltä löytyy vauhtia välillä liikaakin. Vaikka rouva täyttää pian 14 vuotta se ei menoa haittaa. Kisoihin Tyyne ei koskaan tule, vaan agilityä harrastetaan kotosalla kirmaten. Tyyne onkin ensimmäisenä paikalla kun esteitä tuodaan keittiöön.

Kissa-agility onkin mainio tapa antaa kissalle liikuntaa sisällä, samalla hiukan aivojumppaa ja saalisvietin toteutusta. Näin kissa kuluttaa energiaansa tapettien repimisen tai muiden kolttosen sijaan agilityyn. Tosin ei agilityä tarvitse pelkästään sisällä harrastaa kyllä sitä voi ulkonakin harrastaa valjastelun ohessa niin talvella kuin kesällä. Talvella esteet syntyvät vaikkapa lumesta ja parista oksasta . Kesällä taas oksista ja muista tavaroista mitä vain käsillä on.
Sisällä radan voi tehdä pahvilaatikoista ym. Itse voi tietysti esteetkin nikkaroida jos taitoa ja viitsimystä löytyy. Ei tarvitse olla puuseppä tehdäkseen pari agility estettä.
Meiltä kotoa löytyy pujottelu-, ylitys/hyppy-, alitus-, putki-, rengasesteet. Jotka olen tehnyt isän avustuksella.
Laji käy kaikille kissoille rotuun, ikään tai kokoon katsomatta.

Millä sitten saa kissan innostumaan agilitystä? Toisilla ei tarvitse mitään ne vain menevät, mutta useimmiten tarvitaan jokin pieni houkutin toisilla se on huiska, toisilla herkkupala tai silitys. Sen parhaimman houkuttimen ei löydä kuin kokeilemalla.
Itse olen käyttänyt myös naksutinta apuna ja sen ollutkin hyväksi havaittu. Aluksi yksi este kerrallaan opeteltu mitä milläkin esteellä pitää tehdä ja sitten yhdistelty kaksi estettä ja lopulta neljän sarja.
 Mutta pitää muistaa, että kaikki kissat eivät agilitystä välitä ja sen huomaa kyllä aika pian, kissaa ei saa missään nimessä pakottaa vaan koko ajan edetään kissan ehdoilla.
Meillä agilityä ei treenata hikipäässä vaan silloin tällöin otan esteet esille ja mennään esteitä.
Agilityssä päätarkoitus onkin, että niin omistajalla kuin kissala on hauskaa.


Lisätietoja ja mm. tulevat agilitykisat näet Suomen Agility Kissat Ry:n sivuilta.

Tyynen agility video.

Apu-lehden juttu meidän agilityjengistä.

Nemo lumi agilityradalla.
lumiagi4.jpg

Tyyne näyttää, että agility sopii vanhemmillekkin kissoille.
hyppytyyne.jpg

Nemon tyylinäytettä Messarista. Kuva Jan Nyström.
_MG_5742.jpg?t=1174383990

Siriuksen tyylillä. Kuva Jan Nyström.
_MG_5537.jpg?t=1174384091

Misse kokeilemassa kissa-agilityä Rurokin näyttelyssä 2006.
HPIM0209Misseagi.jpg?t=1174384203