Ulkoillessa sitä ehtii mietiskelemään kaikenlaista. Minä yleensä pysähdynkin juuri tuolle kivelleni pohtimaan maailman menoa. Aika ihmeellistä miten puihinkin lehdet alkavat pikkuhiljaa taas tulemaan. Mutta silti minä toivoisin hiukn lämpimämpiä päiviä, en mitään hellettä kaipaa, mutta lämmintä kyllä. Vaikka ulkona paistaa aurinko ei siellä silti ole kovin lämmin. Joten ei siellä viitsi kuin pyörähtää ja tulla sitten takaisin.
 Emäntä tuossa höpöttää, että kuinka rohkeaksi ja itsetietoiseksi olenkaan tullut vuoden aikana. Niin no vuosi sitten pelästyin välillä emännänkin askelia ulkona saati sitten tuulta tai ylimääräisiä ääniä. Nyt on asiat hiukan toisin nimittäin eilen se tuli todenteolla testattua. Nuo vanhat linjat oli laitettu isoiksi romukasoiksi ja eilen kävi sitten romuauto niitä hakemassa. Se sattui tulemaan juuri kun oltiin emännän kanssa valjastelemassa. No tuo emäntä ajatteli jo, että mennään sisälle, etten pelkää liikaa. Pah mitä nyt iso kolli semmoisista kolinoista piittaisi. Mä söin heinää ja katselin maisemia. Sitten vielä sattuivat linjamiehet paukuttelemaankin jotain, mutta ei minä en niille korviani loksauttanut. Hih tuo emäntä sanoo, että olen joku laukausvarma tapaus kuten koiramaailmassa sanottaisiin. Illan myötä tulee oikein videokin siintä.

 Mutta tuo kaikki ajattelu saa kyllä kovimmankin kollin kuittiksi, joten taidan mennä pienille päikkäreille..
neksutin-1.jpg?t=1178720214