Ulkoillessa sitä ehtii mietiskelemään kaikenlaista. Minä yleensä
pysähdynkin juuri tuolle kivelleni pohtimaan maailman menoa. Aika
ihmeellistä miten puihinkin lehdet alkavat pikkuhiljaa taas tulemaan.
Mutta silti minä toivoisin hiukn lämpimämpiä päiviä, en mitään hellettä
kaipaa, mutta lämmintä kyllä. Vaikka ulkona paistaa aurinko ei siellä
silti ole kovin lämmin. Joten ei siellä viitsi kuin pyörähtää ja tulla
sitten takaisin.
Emäntä tuossa höpöttää, että kuinka rohkeaksi ja itsetietoiseksi
olenkaan tullut vuoden aikana. Niin no vuosi sitten pelästyin välillä
emännänkin askelia ulkona saati sitten tuulta tai ylimääräisiä ääniä.
Nyt on asiat hiukan toisin nimittäin eilen se tuli todenteolla
testattua. Nuo vanhat linjat oli laitettu isoiksi romukasoiksi ja eilen
kävi sitten romuauto niitä hakemassa. Se sattui tulemaan juuri kun
oltiin emännän kanssa valjastelemassa. No tuo emäntä ajatteli jo, että
mennään sisälle, etten pelkää liikaa. Pah mitä nyt iso kolli
semmoisista kolinoista piittaisi. Mä söin heinää ja katselin maisemia.
Sitten vielä sattuivat linjamiehet paukuttelemaankin jotain, mutta ei
minä en niille korviani loksauttanut. Hih tuo emäntä sanoo, että olen
joku laukausvarma tapaus kuten koiramaailmassa sanottaisiin. Illan
myötä tulee oikein videokin siintä.
Mutta tuo kaikki ajattelu saa kyllä kovimmankin kollin kuittiksi, joten taidan mennä pienille päikkäreille..
keskiviikko, 9. toukokuu 2007
Kommentit